Et ole voinut välttyä näkemättä tätä nimeä, et varsinkaan, jos olet laskeutunut Hanian kentälle, sehän kantaa Daskalojanniksen nimeä. Moni katukin on saanut nimensä hänen mukaansa, samoin hotelli ja laiva.
Tämä tyyppi on minua askarruttanut, olen itsekseni ihmetellyt rohkeuttaan ja päivitellyt petetyksi tulemistaan. Hänen tarinansa on varmaankin koskettanut siksi, että kreetalaisessa suvussani varjellaan myyttiä, jonka mukaan Gialitakikset pakenivat Sfakiasta neljä vuotta Daskalojannin kapinan jälkeen alkaneen, veljenpoikansa organisoiman kapinanpoikasen jälkimainingeissa.
Tuossa Embrosneróssa tapahtuneessa yhteenotossa janitsaari Alidákis sai turpaansa, menetti henkensä, palatsinsa ja valtansa, mutta sen jälkeen ei kukaan koko Sfakiassa ollut enää turvassa.
Sfakiassa oli verraten vapaata
Daskalojannis on lempinimi, se kääntyy Opettaja-Jannikseksi ja tarkoittaa miestä nimeltä Joannis Vlahos. Hän syntyi noin vuonna 1725 sfakialaiseen laivanvarustajaperheeseen. Isä lähetti poikansa maailmalle oppiin. Takaisin palattuaan häntä, monia kieliä puhuvaa ja uusia ajatuksia saanutta nuorukaista, alettiin kutsua opettajaksi. Daskalojannilla oli neljä kolmimastoista laivaa, koko Sfakiassa 40, sanoo Adam Hopkins.
Tuohon aikaan Sfakia oli tiheästi asuttua. Nykyään asukkaita on noin 3000 mutta tuolloin ehkä 15 000. Noin suuren väestön huoltaminen vaati jo laajaa kaupankäyntiverkostoa, vuoristossa kun ei paljoa viljelty. Luoksepääsemättömässä Kreetan kolkassa he saivat olla paremmin rauhassa ottomaaneilta eli turkkilaisilta.
Sfakialla oli erivapauksia, muun muassa he saivat käydä kauppaa, mikä muulta Kreetalta oli kielletty. Pääveroa he kyllä joutuivat maksamaan (sen maksettuaan sai pitää päänsä!), samoin lapsiveroa (menetti lapsensa haaremiin tai janitsaariksi). Ottomaanit kutsuivat kreetalaisia karjaksi ja käyttivät tästä nimitystä rayah.
Nöryyttämällä uskottiin kansan pysyvän kurissa, talojen piti olla yksikerroksisia, kirkkoja ei saanut korjata, kirkontorneja ei saanut rakentaa eikä ripustaa niihin kelloja, hevoset oli kielletty, vain aasilla sai ratsastaa eikä rayah saanut käyttää eurooppalaistyylistä vaatetusta vaan esimerkiksi miesten piti kulkea muhkeissa turkkilaishousuissa. Niistä on tullut nykyinen kansallispuku. Tätä sääntöä ei Daskalojannis noudattanut.
Isompi kuva
Katsotaanpa 1770-luvun tilannetta vähän kauempaa. Venäjän ja Turkin välillä oli sotatila. Katariina II Suuri oli kovasti pitänyt meteliä siitä, että Venäjälle tuli sallia Mustanmeren kauppa ja että Bosporin salmen läpi pitäisi päästä vapaasti purjehtimaan.
Turkki taas pelkäsi, että se menettää salmessa kerätyt tullit eikä sille muutenkaan sopinut kaupan vapauttaminen. Katariinan edusmiehinä Balkanilla toimineet Orlovin veljekset taivuttelivat Turkin vallan alla eläviä kansoja nousemaan kapinaan.
Daskalojannis tapasi toisen veljeksistä Peloponnesoksen Manissa ja sai lupauksen, että Venäjä tulee avuksi jos Daskalojannis nostattaa väen kapinaan kotiseudullaan. Daskalojannis lupautui rahoittamaan ja organisoimaan kapinan.
Aseita ostettiin ja kätkettiin, kapinahenkeä heräteltiin Sfakiassa.
Alkuun kukaan ei oikein luottanut Daskalojannin puheisiin, mutta kun Venäjän laivasto näyttäytyi Peloponnesoksen edustalla, alettiin kapinapuheita kuunnella. Turkkilaisisäntien säälimättömät väkivallanteot olivat jo saaneet silmät avautumaan ja muutenkin ortodoksinen Äiti-Venäjä vaikutti paremmalta kaverilta kuin islaminuskoinen Turkki.
Lisäksi hartaiden kreetalaisten toivo oli pappien lupaamassa avussa, joka saapuisi, jos kreikkalaiset ottaisivat ensimmäisen askeleen vapautumisen tiellä. Lisäksi heille oli suurena salaisuutena kerrottu, että Pyhät Ruumittomat eli enkelit laskeutuvat taivaista joka pääsiäinen istanbulissa Ajìa Sofian entiseen kirkkon, silloiseen moskeijan, kupoliin tanssimaan ja ilakoitsemaan. Jos kapina alkaisi pääsiäisenä, olisivat enkelit jo valmiiksi maan päällä ja hoitaisivat siellä turkkilaisten pääkaupungissa oman osuutensa kapinasta.
Kapina alkaa
Keväällä 1770 se alkoi. Kerättiin ruokaa ja jaettiin aseita, linnoitettiin solat ja karkotettiin veronkerääjä, joka oli juuri saapunut pääveroa keräämään. Alueella asuvien turkkilaisten elämä tehtiin hankalaksi jopa niin, että nämä jättivät kotinsa ja pyrkivät alavammilla alueilla sijanneisiin linnoituksiin tai muuttivat kaupunkeihin.
Kutsu kävi kylästä kylään, miehestä mieheen. Marianpäiväni jumalanpalvelukseen 25.3. 1770 Anopolin kylässä kokoontui monen tuhannen hengen joukko sfakialaisia. Päätös oli thety. Pääsiäisenä 1300 miehen joukko kokoontui lähempänä Haniaa olevalla Krapin ylängöllä (Vrissesin yläpuolella), nosti itsenäisen Kreetan lipun salkoon ja lähti liikkeelle. He uskoivat saavansa apua Orlovin miehiä, mutta symbolisesti myös enkelijoukoilta.
Orloviin oli oltu yhteydessä, mutta tämä ei saapunutkaan. Hänen taktiikkansa oli antaa katteettomia lupauksia ja saada aikaan epäjärjestystä Turkin alueiden sisällä ilman, että Venäjä todella puuttuisi asiaan. Petetty Daskalojannis miehineen huomasi nopeasti olevansa häviöllä.
Paššat olivat keränneet 15 000 miehen armeijan ja pääsivät läpi Krapin ylängön yläpuolella olevista solista. Ylivoima oli valtava ja sfakialaiset joutuivat pakosta hajaantumaan ja pakenemaan huipuille, joista käsin he kävivät vielä urheasti sissisotaa. Tätä jatkui aivan vuoden 1770 syksyyn. Kun talvi alkoi, kävivät olot molemmin puolin hankaliksi.
Rauhanehdot
Vasta maaliskuussa 1771 sfakialaiset myöntyivät pyytämään aselepoa ja sen myötä armahdusta, mutta turkkilaiset kiristivät ehtoja:
– päävero tulisi olemaan perhekohtaisen sijasta pääkohtainen
– vangiksi päätyneet ottomaanit vapautettava
– kapinalliset on luovutettava ja rangaistava
– sfakialaiset eivät enää saa muonittaa rannikkoa pitkin purjehtivia kristittyjen aluksia
– pukeutumismääräykset tiukemmiksi
– uusien kirkkojen ja tornien rakentaminen kielletty
– sfakialaiset eivät enää saaneet toimia tuomareina omissa paikallisissa kyläneuvostoissaan
Etelärannikon Frangokastelloon 70 miehensä kanssa linnoittautunut Daskalojannis otti vastaan paššan lähettämän kirjeen, jonka mukana saapui viesti hänen vangitulta veljeltään Nikolakselta. Veli vakuutti, että antautuessaan Jannin henki säästyisi ja kostotoimet Sfakiassa loppuisivat.
Veli oli allekirjoittanut viestin kolmella M-kirjaimella, joka oli veljesten välistä salakieltä ja tarkoitti, ettei viestiin kannattanut luottaa. Siitä huolimatta Daskalojannis antautui toivoen, että siviilit säästettäisiin. Tällä teolla hänestä tuli kansallissankari. Hän tunsi syyllisyyttä houkuteltuaan väkensä kapinaan ja uskottuaan Katerina II:n katteettomia lupauksia.
Dasalaojannin myytti syntyy
Rizitika-laulu, joka on merkitty muistiin 16 vuotta Daskalojanniksen kuoleman jälkeen, kertoo miten pašša otti hänet Irakliossa vastaan kunnioittavasti ruokaa, kahvia ja piippua tarjoten. Mutta kun Daskalojannis kertoi halunneensa vapauttaa ei vain oman kylänsä ja Sfakiansa ortodoksit ottomaanien vallasta vaan myös koko saaren, hermostui pašša ja käski paiskata miehen vankilaan.
Rizítikan kertoma tarina oikoo mutkia; Daskalojannin tiedetään tapetun 17.7. 1771. Toisen version mukaan hänet ruoskittiin kuoliaaksi Irakliossa Kúles-linnoituksen edessä veljensä silmien edessä. Toisen mukaan hänet ensin hirtettiin kaupungin keskustassa edelleenkin sijaitsevan oikeusistuimen pihalla olleeseen plataaniin ja varmuuden vuoksi vielä nyljettiin, sillä turkkilaiset olivat huomanneet, että kreetalaiset saattoivat ylösnousta.
Daskalojannista on olemassa kuparipiirros, jonka pohjalta on tehty se veistos, joka seisoo hänen kotikylänsä Anopoliin keskusaukiolla. Irakliossa aivan kaupungin keskustassa olevan Vapaudenaukion (Platía Elefterías) jatkona oleva aukio kantaa Daskalojannin nimeä. Sen reunalla olevan käräjäoikeuden talon edessä on hänen patsaansa, juuri samalla, jossa hänen sanotaan riippuneen riippui hirressä. Myös Iraklion varuskunta lentokentän laidalla kantaa nimeä Daskalojannis.
Jos haluat tavata Dasalojannin, käy Anopolissa. Hän seisoo kyläaukiolla, on seisonut jo pitkään. Pysähdy viereiseen tavernaan aterialle. Me saimme juttuseuraksi kerran hevosen, joka naru kaulassa päätti tulla seurustelmaan kanssamme..
Tavernassa saa hyvää paikallista isäntäväen valmistamaa ruokaa. Sisällä on pieni kauppa, jossa myydään perheen rakia, oliiviöljyä ja joskus jopa paikallista limoncelloa…
