Rustikan kylä ja sen akateeminen menneisyys

Olin menossa tutustumaan Rustikaan yli 30 vuotta sitten kirjoittaessani toista opaskirjaani Kreetasta. Oli varhainen kevät ja minulla oli matkaseurana kotikylässäni asunut suomalinen Arja. Nälkä pysäytti meidät jossain Ajios Konstantinoksen ja Rustikan nurkilla ja aloimme etsiä sopivaa paikkaa eväiden nauttimiseen. Seutu on kaunista, suuria leveähelmaisia tammia harvakseltaan ja harmaita maisemaa myötäileviä kiviaitoja, joiden juurella kiemurtelee vielä vanhempia kivettyjä polkuja, sypressejä antamassa ryhtiä maisemalle.

Polku valitsemallemme kiviaidalle kulki kukkivan niityn poikki. Jokaisella askeleella nenääni pöllähti tuoksujen pilvi. En tunnistanut kasveja vielä silloin, mutta silloin päätin, että jonain päivänä ne opettelen. Se nenääni hivellyt oli oregano, vuorten ilo, jonka hennot nuoret voimakkaasti tuoksuvat versot täyttivät niityn. Mutta mitään en tiennyt silloin kylän akateemisesta menneisyydestä. Eivätkä siitä mitään tiedä kylän nykyisetkään asukkaat.

Rethimnoon on matkaa vain 20 km, mutta Rustikassa eletään kuin toisessa maailmanajassa. Kylien kujilla on kulkenut menneisyyden suuria nimiä, runoilijoita, vapaustaistelijoita, älykköjä, yliopistomiehiä, muusikkoja, säveltäjiä, kirjailijoita ja matemaatikkoja. Vanhat bysanttilaiset ja bysanttilais-venetsialaiset suvut olivat varakkaita ja niitä asui alueella useita. Rustikan vanhalla aukiolla seisoo kaunis erinomaisessa kunnossa oleva kaksilaivainen kirkko, Panajiá Livadiótissa, jonka seinämaalaukset ovat vuodelta 1380. Ne lahjoitti Vlatán pappisperhe. Kirkon nuorempi laiva on 1600-luvulta. Aukiolla on myös pieni taverna.

Päätien varressa on venetsialaisajalta komea palazzo, nyt raunioina. Paikalliset nimittävät sitä seraljiksi, vaikkei se olekaan turkkilainen. Käy kurkkaamassa rakennuksen sisäosiin hienosta portista. Se on kuin kivestä koverrettua pitsiä. Palatsin alkuperäinen rakennuttaja on epäselvä, mutta ilmeisimmin se on kuulut Barozzin suvulle. Ottomaaniaikaan se kuitenkin kuului paikalliselle agalle, jonka tehtävänä oli pitää kirjaa alueen maanomistuksista ja veroista.

Kylän suurinta miestä ei kylässä tunneta

Rustikassa ja sen naapurikylässä Ajíos Konstantínoksessa on asunut venetsialainen ylimys Francesco Barozzi, joka perusti vuonna 1561 Accademia dei Vivin. Se oli tuolloin ainoa korkeakoulun keskisen Euroopan ulkopuolella. Barozzi oli humanisti, matemaatikko, tähtitieteilijä, jonka mukaan yksi kuun kraatereista on saanut nimensä, filologi, runoilija ja kääntäjä sekä vanhojen käsikirjoitusten keräilijä, jonka upea käsikirjastoa säilytetään nykyisin Bodleian-kirjastossa Oxfordissa.

Barozzi kuului kreetalaistuneeseen venetsialaiseen aatelisperheeseen ja opiskeli mm. Badovassa. Hän kirjoitti ahkerasti ja käänsi, kommentoi ja julkaisi antiikin suurmiesten tekstejä ja vanhoja käsikirjoituksia. Hän harrasti monia tieteitä, kirjoitti Eukliden geometriasta, oli kiinnostunut filosofiasta ja oli omapäinen ajattelija, jonka inkvisitio tuomitsi harhaopeista ja salatieteistä vankeuteen. Yksi hurjimmista syytteistä oli, että hän oli aiheuttanut katastrofaalisen kaatosateen vuonna 1590 Kreetalla. Väitettiin myös, että hän oli keksinyt kaavan, jolla saattoi muuttaa itsensä näkymättömäksi. Barozzi  kuoli vuonna 1604.

Venetsialaisissa arkistoissa säilyneet sopimukset ja kauppakirjat antavat hyvän kuvan alueen kauppiaiden ja aatelisten elämästä ja varallisuudesta. Kesäjuhlissa esitettiin (Barozzin kirjoittamia) näytelmiä, leikittiin seuraleikkejä ja pelattiin pelejä, oli klovneja ja silmänkääntötemppujen taitajia.

Toisenkin runoilijan kylä tuntee, nimittäin kirjailija-runoilijapariskunnan Manolis ja Lulla Anagnostakisin. Lulla kirjoitti näytelmiä, Manolis runoja. Heidän kotinsa on nyt kylän kulttuurikeskuksena ja kirjastona. Manolis Anagnostakisin runot ovat tulleet tutuksi sekä kreikkalaisille että ulkomaalaisille siksi, että mm. Mikis Theodorákis sävelsi ja esitti niitä. Muita esittäjiä ovat mm. Maria Farandoúri, Margareta Zorbalá, Jorgos Dalaras vain muutamia nimiä mainitakseni. Dromi Palii ja Palié mu fíle ovat tunnetuimpia.

Ajíos Konstaninoksen, Zurídan ja Rustikan kylien välisen kolmion sisällä kulkee koko joukko hiekkapohjaisia maatalousteitä ilman kovia nousuja tai laskuja. Kävelyretkillä saatat löytää vanhat kiviset juottoaltaat, hienot pienet kirkot, Pyhän Eliaan luostarin, päästä taputtamaan hevosta, ihmettelemään sadonkorjuuta, tunnistamaan tammilajikkeita, juttelemaan hortan poimijoiden kanssa. Myös E4-polku kulkee alueen kautta. Kierrä lenkki ja päädy lopuksi kahvilaan tai tavernaan!

Jos meillä Suomessa olisi elänyt tällainen henkilö, olisi hänen oppineisuutensa ympärille kehrätty jo monenmoisia tapahtumia, seminaareja, vuosittaisia festivaaleja, nimeään kantavia tutkimuslaitoksia, kunniavirkoja, koulukuntia, valtava määrä tutkimuksia ja kirjallisuutta, teatterifestivaaleja, kesätapahtumia ja ties mitä. Mutta Barozzi syntyi Kreetalla pienessä kylässä, edusti vierasta valtaa, oli roomalaiskatolinen ja tosin lennähti maailmalle, jossa kuoli. Täysi hiljaisuus, kukaan ei häntä tunne. Paljon vähemmistäkin ansioista on suurmiehiä tehty.

Saan varmaan turhaan odottaa, että Ateenassa olisi Platonin/Aristoteleen/Sofokleen filosofinen instituutti tai että kaikki maailman filosofit katsoisivat velvollisuudekseen opiskella filosofiaa Kreikassa tai että maailman arvostetuimmat  matemaatikot kerääntyisivät Kreikkaan  Euklideen/ Arkimedeen tai Pythagoraan nimeä kantaviin instituutteihin opettamaan ja oppimaan… Ennen tämä osattiin.

Jätä kommentti

5 × two =