Mitä ihmeellistä ohrakorpussa voisi olla? Miksi sitä pitää Kreetalta tuoda? Ruman näköisiä, kovia, kuka noita nyt alkaa pureskelemaan?
Jutun juoni on siinä, että Välimerellä näitä ei pureskellakaan kuin näkkileipää tai kovaa korppua, vaan ne valmistetaan herkuksi ja syödään lautaselta. Haarukalla. Ensin korppu uitetaan. Sitten se saa voitelun. Sen jälkeen punaisen nutun ja valkoisen hupun. Lopuksi aromit, pitäähän tuoksua olla! Sitten siihen isketään haarukka ja aloitetaan!
Ota korppu ja kasta se nopeasti vaikka juoksevan veden alla. Sekunti riittää. Puistele isommat vedet pois ja laske se lautaselle. Lorota öljyä, 1-2-3 rkl korpun koosta ja uskalluksestasi riippuen. Ota ylikypsiä tomaatteja. Voit pilkkoa ne tai raastaa, mutta idea on siinä, että kypsän tomaatin mehu valuu korppuun ja pehmentää sen. Tomaattia pitää olla reilusti. Opit ajan kanssa mikä on sinulle se sopiva määrä. Kasaa tomaattisilppu korpulle ja anna sen valua laitojen yli. Nosta huipuksi keon päälle nokare fetaa tai muuta vahvanmakuista valkoista juustoa (homejuustokin käy) ja ripottele pinnalle reilusti oreganoa.
Vinkki: silputun tomaatin joukkoon voi musertaa valkosipulia tai hakattua persiljaa. Kreetalaiset nostelevat korpuilleen anhótiroa tai mizithra-juustoa.
Mitä hyvää korpussa on?
Tämä välipalaksi sopiva ateria on täysin Välimeren ruokapyramidin mallinen: pohjalla ohraa, josta osa on jauhettu kivimyllyssä. Tällöin saadaan mukaan ohran kuorta, jonka kuidut imevät itseensä paljon nestettä ja elimistön läpi kulkiessaan toimivat kuin pulloharja siivoten kaiken tielleen osuvan. Lisäksi se täyttää suolen ja normalisoi suolen toimintaa ja kaiken lisäksi sen kuidut ovat hitaita hiilareita. Ne pitävät verensokerin tasaisena hyvin pitkään, jolloin nälkä ei tule yllärinä vaan hitaasti huomaamatta. Silloin ehtii valmistaa kunnon aterian eikä hamuile nopeasti jotain vähemmän terveellistä.
Viljan päälle tulee tuoreita vihanneksia ja niiden päälle pieni määrä proteiineja, lisäksi rasvat ovat oikean laatuisia. Oregano eli vuorten ilo kruunaa aterian tuoksullaan. Silläkin on lääkinnällisiä ominaisuuksia, sisältää paljon C-vitamiinia, tuhoaa bakteereja ja helpottaa tulehduksia.
Lopuksi kulttuurihistoriallinen katsaus
Silloin kun merenkulku oli toisenlaista, laivat puuta ja miehet rautaa, purjehdittiin rannikon tuntumassa. Vesivarastot täytettiin rantakylissä ja samalla pysähdyksellä hankitiin muutakin syötävää, kuten laivakorppuja. Niitä leivottiin Kreetan rannikkokylissä, erityisesti Sfakiassa, jonka satamiin laivat hakeutuivat myös suojaan tuulilta. Ne olivat juuri tällaisia, ohrasta leivottuja, uunissa paistettuja. Jäähtyneet leivät revittiin paloiksi ja kuivatettiin uunin jälkilämmössä korpuiksi. Ne käärittiin pyyheliinaan ja säilöttiin suuriin tynnyrin kokoisiin saviruukkuihin, joihin tungettiin muutama salvianoksa pitämään ötökät loitolla. Kansi ruukun päälle ja korppunyytti odottamaan seuraavaa laivaa!
Happy Oliven korput tulevat Sfakiasta, Hora Sfakionin rantakylästä, Duruntusin (Dourountous) leipomosta, kuinkas muuten!