Ihana Kreeta

Tulin saarelle kesäkuussa 1981. Rakastuin mieheen ja saareen. Mies meni, saari jäi. Se on pitänyt minusta hyvää huolta, hionut särmiä, opettanut ja kypsyttänyt. Tunnen olevani saarelle paljon velkaa.

Minun ihana Kreetani on yllätyksiä täynnä.

Mieleni tekee silittää sen kuhmuraista selkärankaa ja tuntea meren syleilyt sen rantojen lailla. Sen sisällä piilee monenlaisia voimia, se elää, kääntää kylkeään merellä ja rauhoittuu taas. Pilvet matkoillaan nousevat sen kupeita ja vierähtävät rangan yli, linnut muistavat sen muuttoreiteillään. Myytit ja matriarkaalisuus pulpahtelevat pintaan ja historia on sitä naarmuttanut.

Tätä kaikkea opettelen lukemaan.

Rety

Minun Kreetani

Asetuttuani Kreetalle halusin oppia ymmärtämään arkea. Etsin selityksiä, kyselin ja opiskelin, luin. Opettelin kielen. Vieraan kulttuurin hienoudet ja lainalaisuudet alkoivat aueta.

Miksi toimitaan niin kuin toimitaan? Miksi etelärannikko on jyrkkä ja pohjoisrannikolla on rantatasankoja? Miksi vuorten huipuilla on kirkkoja ja mihin rotkot repeävät? Mitkä syyt ovat saaneet kylän syntymään juuri tähän? Mitä kutsu vierailulle tarkoittaa? Paastotaanko oikeasti? Uskallanko ajaa vuoriston teillä? Mitä Kreetalla tapahtuu talvella? Syödäänkö täällä rikkaruohoja?

keittiöIMG_8014

Kreetalainen keittiöni

Kun en löytänyt voita enkä kermaa saatikka mieleistäni kahvia, oli hylättävä ranskalainen keittiö ja kaivettava lahjaksi saatu oliiviöljypullo esille. Oli opeteltava käymään lihakaupassa, ostamaan outoja vihanneksia ja haettava leipä leipomosta. Oli opittava tappamaan kukko, perkaamaan seepia ja paistamaan perunat öljyssä.

Mies opetti perunaomeletin, villiparsan ja etanat. Valmisti jänisstifadon, trahanákeiton, kantoi kotiin valkoisia juustoja ja gravieraa. Opettelin maistamaan ja puhumaan. Naapurit auttoivat, kutsuivat keittiöönsä, antoivat reseptejä, näyttivät miten kauhaa pidellään ja miten kaneli muuttaa purjopadan.

Öljy

Oliivitarhassa

Nolo juttu. Sulhaseni toi minulle pullon oman perheensä oliiviöljyä. En ymmärtänyt siitä mitään, se näytti oudolta ja piilotin sen siivouskaapin perälle.

Tuli syksy ja oliivinkorjuu. Pääsin oliiviöljypuristamoon. Pääsin siivomaaan oliivitarhaa korjuun jälkeen. Saimme suvun vanhan umpeenkasvaneen oliivitarhan kylän ylärinteiltä. Siivosimme sen, puut toipuivat, saimme satoa.

Vanha sananlasku sanoo jotenkin näin: se, joka kylvää viljaa, ajattelee ensi vuotta, se, joka istuttaa viiniköynnöksen, suunnittelee elämäänsä vuosikymmenen päähän ja se, joka istuttaa oliivipuun, suunnittelee vuosituhansissa.

Uusimmat blogissa

Suklaakakku, joka ei ole suklaata nähnytkään

Kävimme syksyllä talvimatkailumahdollisuuksia etsiessämme  aivan ihanassa Villa Kynthia-huoneistohotellissa  suuren männyn alla keskellä Panormon kylää. Hotellin emäntä Korinna Miliaraki kattoi meille kakkukahvit. Suklaakakulta se maistui ja me ihastuimme! Näin hyvää! Lopuksi…

Mustan perjantain tarjous!

  Sinussa elävälle löytöretkeilijälle nyt oihittamaton tarjous! Kaikkia Ihana Kreetan kirjoja myydään nyt seuraavat neljä päivää alennetuin hinnoin! Tartu tilaisuuteen ja hanki nyt joululahjat itsellesi ja kavereille! Opaskirja Ihana Kreeta-…

ILMAINEN TOIMITUS!

Saat tilaukseesi ilmaisen toimituksen, kun kirjatilauksesi loppusumma on vähintään 40€!