Käväisin kesäkuun alussa Kreetalla ja poikkesin syömään Hora Sfalionissa Dourountousin tavernaan. Se on yksi rantakadun houkuttelevimman näköisistä tavernoista, selvästi suuria turistivirtoja ajatellen sisustettu. Ne minulla on tapana kiertää kaukaa, kokemus on opettanut, että niissä saa keskivertoa eikä palvelukaan ole kovin hyvää. Mutta nyt pysähdyin kadun varteen sijoitetun suuren lasitiskin ääreen, jossa ei lojunut kaloja vaan …
Mitä ihmeellistä ohrakorpussa voisi olla? Miksi sitä pitää Kreetalta tuoda? Ruman näköisiä, kovia, kuka noita nyt alkaa pureskelemaan? Jutun juoni on siinä, että Välimerellä näitä ei pureskellakaan kuin näkkileipää tai kovaa korppua, vaan ne valmistetaan herkuksi ja syödään lautaselta. Haarukalla. Ensin korppu uitetaan. Sitten se saa voitelun. Sen jälkeen punaisen nutun ja valkoisen hupun. Lopuksi …
Jos antiikin tarinankertojat olisivat nousseet yläilmoihin, olisivat he kuvanneet Kreetan ikiaikaiseksi jättiliskoksi, joka nostaa tummaa selkärankaansa merestä ja liikahtelee laiskasti auringonpaisteessa vettä pärskytellen. Tai yhtä hyvin he olisivat voineet nähdä naisennimisen saarensa vedessä lepäävänä neitona, jonka otsakiehkuroihin piiloutuu Vain palmuranta ja pitkien helmojen välistä kurkkivien pienten turkkilaistyylisten sandaalien alla rahisevat simpukankuoret Elafónisin hiekoilla. Katso vaikka …