Pyhän Dimitrin selleripossu

selleripossu on syksyn ruoka

Pyhän Dimitrin päivää vietetään lokakuun 26:na. Pyhä Dimitris kuvataan mustalla ratsulla ratsastavana ritarina; hän on talven tuoja. Puoli vuotta aikaisemmin (tai myöhemmin!)  juhlitaan 23.4. Pyhää Jorgosta, joka valkoisella hevosella ratsastaen tuo kesän. Dimitrin päivä on Länsi-Kreetalla sijaitsevan Plataniaksen alueen juhlapäivä, panijiri, joka tapaa päättää matkailusesongoin ja aloittaa lepoajan ja talven. Juhlan kunniaksi valmistetaan selleripossua varsinkin …

Lue lisää

Miten oliivinkorjuu tapahtuu?

Miten se oliivisato oikein saadaan talteen? Miten oliivinkorjuu tapahtuu? Miten oliiveista saadaan öljy? Onko oliivinkorjuu Kreetalla samanlaista kuin muualla? Nämä ovat tavallisia kysymyksiä ja niihin vastaan monta kertaa vuoden aikana. Nyt kun korjuu on alkanut tässä Vámos Fabrika Farmilla ihan parvekkeeni alla, kerron sen videoiden ja kuvien avulla. Tällainen korjuutapa on tavallinen perheviljelmillä, jollaisia suurin …

Lue lisää

Etana, etana näytä sarves

kesäetanoita jahtaamassa

Onko huomenna pouta? Miten sinä suhtaudut etanoihin? Uskotko niiden kertovatko säätilan vai syötkö ne? Vihaatko niitä? Keräätkö ne puutarhasta etikkapurkkiin ja tapat? Keräätkö ja valmistat syöntikuntoon? Osaatko nukuttaa ne? En puhu nyt lehtokotiloista, vaan Helix aspersasta, siitä, jota kreetalaiset kutsuvat nimellä hohliós, mon. hohliús. Muualla Kreikassa etanat kantavat nimeä ta salingária. Arkeologiset etanat Ranskalaisetanoiden, escargot, …

Lue lisää

Kuka oli Daskalojannis?

Et ole voinut välttyä näkemättä tätä nimeä, et varsinkaan, jos olet laskeutunut Hanian kentälle, sehän kantaa Daskalojanniksen nimeä. Moni katukin on saanut nimensä hänen mukaansa, samoin hotelli ja laiva. Tämä tyyppi on minua askarruttanut, olen itsekseni ihmetellyt rohkeuttaan ja päivitellyt petetyksi tulemistaan. Hänen tarinansa on varmaankin koskettanut siksi, että kreetalaisessa suvussani varjellaan myyttiä, jonka mukaan …

Lue lisää

Bugátsa

Uunista juuri tullut bugatsa

Halusin  valmistaa bugátsaa. Muistin sen herkun vuosikymmenien takaa. Silloin nuorena kihlattuna olin talvisaikaan auttamassa tulevan mieheni Makiksen  kasvihuoneilla veljensä Kostaksen kanssa. Kun Makis silloin tällöin lähti Iraklioniin asioille, vannotimme ettei paluuta ole ilman lämmintä bugatsaa.  Sitä sai silloin vain kahdesta kahvilasta Leijona-aukiolla. Mies toteutti pyyntömme ja palasi mukanaan pellillinen ihanaa bugatsaa.  Mutta pettymys oli suuri …

Lue lisää

Briamin aika

Briam tehdään kesävihanneksista

Kun vihannesten sato on parhaimmillaan, on aika valmistaa kunnon briam. Briam! Briam! Briam! Siitä voisi vaikka biisin vääntää: helpolla päästä aion, briamin sulle taion.. Poimin vihannesmaalta muutaman härkäpavun palon ja lehtikaalin lehden, kuopaisin uusi perunoita, vedin ylös ekat porkkanat ja valkosipulin ja nyhdin kourallisen lehtipersiljaa. Muuta aineet olivat jääkaapissa odottamassa inspiraatiota. Nyt se tuli, puhkesi …

Lue lisää

Ota osaa kyselyyn, voit voittaa viikon majoituksen Kreetalla!

Villipäärynä kukkii

Kysely on jo suljettu, mutta saa tämän blogin lukea ja kommentoida! Talvi Kreetalla on kuin kesä Suomessa… Kun Suomen talvinen pimeys ahdistaa, kun kahlaan sohjossa,  kun turhaaan odotan lunta…silloin haluaisin valoon. Muistan yhden joulukuisen päivän, jolloin palasin pitkältä työmatkalta Tampereelta Kreetalle, jossa silloin vielä asuin. Vantaalla lähtiessä oli nollakeli, ohut kerros sohjoa, musta asfaltti paistoi …

Lue lisää

Näin syntyi uusi opaskirja Kreetasta

MUistiinpanoja Kreetan opaskirjaan

Raskaus Jo monta vuotta uuden opaskirjan tekeminen oli kytenyt, milloin vahvempana, milloin heikompana. Edellinen oli ilmestynyt vuonna 2002. Uusi opaskirja Kreetasta olisi testamenttini, se olisi viimeinen, sen jälkeen ei enää uutta. Ehkä, jos jaksan, kirjoitan yhden joka läänistä, mutta en enempää. Tekemättömyys painoi rintalastan alla, se oli kuin raskaus, se tunki uniin. Sen muisti, kun …

Lue lisää

Kreetalainen leipäkori

Iloinen pöytäseurue leipäkorin ääressä

Kreetalainen leipäkori, yhteisöllisen ja yksilöllisen kulttuurin rajana Kreikkaan muutettuani kreetalainen leipäkori oli kuin mikä tahansa ei-niin-tärkeä esine, itsestäänselvyys. Siihen saattoi suhtautua välinpitämättömästi. Kreetalaisessa tavernassa se tuodaan ensimmäisenä vastalevitetylle valkealle paperiliinalle. Siinä on vaaleahkoa leipää suurina paloina, usein myös aterimet. Siitä alkaa ruokailu. Kuivalla leivälläkö pitäisi aloittaa silloin kun suu on karhea kuin santapaperi ja vatsa kiljuu …

Lue lisää